Viimeksi pohdin kirjojen arviointia ja nyt vuoroon pääsee niiden omistaminen. Kirjamessut ovat tällä viikolla vuoden tauon jälkeen ihan livenä ja tiedän että siellä(kin) lähtee helposti mopo käsistä mitkä kirjojen osteluun tulee. Nytkin minulla on noin 15 kohdan ”ostoslista” eli lista kirjoista, jotka haluan lopulta hankkia ja joita aion pitää silmällä messuilla ollessani. Tiedän että riippumatta siitä löydänkö yhtään sen listan kirjoista, tulen kantamaan kotiin toistakymmentä heräteostosta ja ensi joulun joululahjat.
Blogin nimikin jo viittaa siihen että kirjoja tästä taloudesta löytyy paljon. Shoppailen niitä mieluusti, usein ja paljon ja kirjakauppojen, kirpputorien ja antikvariaattien kiertely on minulle harrastus siinä missä lukeminenkin. Ostan kirjat pääosin luettavaksi, en keräilyesineiksi, vaikka muutamia poikkeuksiakin toki on. Tiedostan kuitenkin todella vahvasti myös sen, että kirjojen omistaminen on iso etuoikeus.
Ostan paljon kirjoja ja yritän (toivottavasti jossain määrin onnistuenkin) myös tuoda esiin sitä puolta, että kirjojen keräily ei edellytä omaisuuden ja ehkä myös kulutusluoton upottamista kirjakauppaan vaan sitä voi harrastaa todella monella tavalla. Aina kun tuon hankintojani esille, pyrin omissa sisällöissäni mainitsemaan aina mistä olen kirjan ostanut ja hinnan tai ainakin hintaluokan missä mennään. Ja tietenkään ostaminen ei ole ainoa tapa millä luettavaa hankin.
Meillä on hieno kirjastojärjestelmä eli omistaminen on valinta. Valitsevathan monet paljon lukevat myös ns. kirjattomuudenkin ja keskittyvät äänikirjoihin, e-kirjoihin tai kirjaston käyttöön.
Kirjat ovat kalliita ja etenkin uudet kotimaiset julkaisut maksavat helposti yli 30 euroa. Ja kuuluu niiden maksaakin koska se on kokonaisen ammattikunnan ja kustannusalan tulonlähde ja elinehto. Meillä Suomessa painoskoot ovat kuitenkin pääosin kohtalaisen pieniä, joten useimmat julkaisut eivät tuota tekijöilleen juuri muuta kuin ehkä iloa.
Luonto ja luonnonvarojen käyttö on myös yksi iso seikka, joka mietityttää myös. Kierrätys (minulle ja minulta pois) ja kirjastot ovat tässä minulle ne avaintekijät joilla yritän tätä omassa elämässäni tasapainottaa. Sähköiset kirjamuodot toki myös, mutta niissä tulee vastaan myös omat dilemmansa esim. tekijänoikeuskorvausten suuruuden ja pienessä mittakaavassa myös energiantuotannon kanssa (ei sillä että puhelin tai e-lukijat mitään suuria sähkösyöppöjä olisivat).
Ostan toki säännöllisesti myös uusia kirjoja ihan kaupasta ja satunnaisesti nettikaupoista, mutta pyrin suosimaan antikvariaatteja, niin kivijaloissa kuin netissä. Myös kirpputorit ovat ehdottomasti erinomaisia kirjahamsterille, mutta niille harvemmin voi lähteä kovinkaan spesifin ostoslistan kanssa ja odottaa löytävänsä sen mitä hakee.
Poikkeuksena on kotimaisten kirjailijoiden kirjat, joita yritän ostaa uutena kaupasta ihan tuen takia aina kun budjetti sallii.
En tiedä tuliko tähän nyt mitään punaista lankaa, mutta siis ehkä tiivistetysti: isonkin kirjaston voi kerätä hyvinkin pienellä budjetilla kun vain antaa sille aikaa ja jaksaa hieman nähdä vaivaa.
