Työnhausta

Sain tänään itseni kiinni ongelmallisesta ajatuksesta työnhakuun liittyen, johon jäin sitten kiinni niin että päätin purkaa sen tänne.

Nyt syksyllä tuli täyteen kaksi vuotta siitä kun irtisanouduin vakituisesta työstäni ja lähdin takaisin opiskelemaan. Tuolloin syksyllä 2019 ei vielä koronasta ollut tietoakaan, joten uskalsin heittäytyä hetkeksi takaisin opiskelijaelämään luottaen siihen että uusia työtuulia löytyy keväällä kun opinnot lähestyvät loppuaan. Aivan huolettomasti en heittäytynyt uuteen elämään vaan olin toki säästänyt pitkään ja tehnyt tarkat laskelmat siitä kuinka pitkään pärjään ilman tuloja (opinnot eivät oikeuttaneet opintotukeen, mutta blokkasivat muut mahdolliset tuet). Pandemiaa en kuitenkaan ollut osannut ennustaa, enkä sitä että keväällä koko työelämä on lähes kaikilla mullistunut.

En onneksi ollut lähtenyt aiemmasta työstäni ovet paukkuen ja minua pyydettiin sinne takaisin kesätöihin, jotka jatkuvat edelleen nyt puolitoista vuotta myöhemmin. Siihen oli kuitenkin syynsä miksi olin halunnut muutosta elämääni, joten palasin niihin tehtäviin vain osa-aikaisena. Haluisin, että aikaa jää muille mahdollisille työkeikoille ja esimerkiksi kirjasomelle. Ja on myös muistettava, että töiden hakeminen käy myös melkeinpä työstä enkä halunnut takaisin tilanteeseen missä olen päivät töissä ja illat rustaan hakemuksia silmät ristissä. Hakemusten tekeminen on yksi maailman epäkiitollisimmista tehtävistä, etenkin kun sitä tekee ns. tosissaan. Hakemuksia saa rustata päivästä toiseen ja suurimmasta osasta ei kuulu koskaan mitään takaisin, tai korkeintaan automaatin lähettämä ”Kiitos hakemuksesta”. Olen itsekin tehnyt sen verran HR puolella töitä, että osaan olla ottamatta sitä henkilökohtaisesti, mutta kyllä siinä alkaa markkinoinnin ja viestinnän ammattilaisellakin välillä horjua usko omaan tekemiseen, kun ei saa kaupaksi edes sitä tuotetta jonka parhaiten tuntee eli itseä.

Yleisesti ottaen olen jopa nauttinut tästä viimeisen parin vuoden vapaudesta. Kukaan ei varmasti nauti siitä, että rahat on välillä tiukassa, mutta tässä elämäntilanteessa kun minulla on vastuu vain itsestäni ja yleisesti ottaen vakaa talous, on tämä tehnyt myös todella hyvää. Vaikka pandemia toki vaikutti elämään, oli se minulle ehkä hieman helpompi kuin monille ystävilleni koska minun ei tarvinnut stressata lomautuksia tai yt-neuvotteluja. Jos olisin ollut vielä esimerkiksi vanhassa työssäni, olisin ollut todennäköisesti ensin siellä pöydän toisella puolella lomauttamassa ihmisiä ja sitten tullut itse lomautetuksi ja se olisi ollut paljon raskaampi koettelemus. Nyt sain ainakin tehdä jonkun verran töitä ja keskittyä opiskeluun. Opiskelujen päätyttyä taas töitä on ollut sen verran, että olen voinut rauhassa miettiä mitä haluan ja toisaalta ei ole ollut pakko mennä palkan perässä mihin tahansa töihin vaan olen voinut keskittyä hakemaan vain töitä, jotka todella kiinnostavat. Se on ollut todella ylellisyyttä mistä olen kiitollinen.

Se on kyllä myös hieman ehkä laiskistanut minua työnhakijana. Hakemuksia yhä rustaan samaan tapaan ja suorahakuja tipahtelee inboxiin tasaisin väliajoin, mutta nyt pääsemme siihen ajatukseen mistä lähdin liikkeelle. Sain viestin profiilistani kiinnostuneelta taholta ja ensimmäinen ajatukseni oli että ”apua, en ymmärrä tuosta toimialasta mitään” ja heti perään ”en varmastikaan olisi tarpeeksi pätevä ja fiksu tuollaiselle r&d firmalle”. Pysähdyin tähän ajatukseen ja aloin miettiä asiaa hieman eri näkökulmasta. On totta että en varmastikaan itse ensimmäisenä hakisi sellaiseen yritykseen, mutta enhän minä ollutkaan se jolta viesti on peräisin. Jos yrityksen puolella on joku lukenut profiilini ja todennut että potentiaalia ehkä olisi, luultavasti hän tietää mitä on hakemassa paremmin kuin minä tehtävää tai firmaa tarkemmin tuntematta. Itse paikkoja läpi haravoidessa on pakko priorisoida omia kiinnostuksia, koska aika ei riitä kaikkialle hakemiseen, mutta ehkä välillä on hyvä myös astua sinne mukavuusalueen ulkopuolellekin. Joutuuhan sitä töitä tehdessäkin sinne aika usein niin miksei töitä hakiessakin.

Töiden haku jatkuu yhä ja vaikka olen pallotellut mielessäni yrittäjäksi ryhtymistä, mieluiten hyppäisin taas vähitellen johonkin työyhteisöön sisään ja olisi ihana päästä upottamaan kädet täysin johonkin projektiin. Vaikka se olisikin täysin vieraalla toimialalla. 😄