Tämä teatterisyksy on ollut harvinaisen monipuolinen omalla kohdallani. Viimeisimpänä olen päässyt kokemaan kaksi hyvin erilaista musikaalia,
Äiti, vaimo ja muita mahdottomuuksia Aleksanterin teatterissa sekä Black Rider: The Casting of Magic Bullets Lahden kaupunginteatterissa.
Aloitetaan Black Riderista, koska se on tuoreimpana muistissani.
Kun teoksen takana on kolme sellaista nimeä kuin Robert Wilson, William S. Burroughs ja Tom Waits, voi olettaakin että luvassa on jotain erikoista. Ja erikoista todella saatiin. Teksti perustuu vanhaan faustilaiseen satuun taikaluodeista, mitä on aikojen saatossa varioitu niin kirjallisuudessa, taiteessa kuin oopperoissakin. Lahdessa se viedään käsiohjelman ohjelman mukaan ”päijäthämäläiseen lähimenneisyyteen”, mutta itselleni tuli mieleen nykyaika tai ehkä lähimenneisyys jossain Yhdysvaltojen takamailla, ehkä Appalakkien alueella, missä yhteisöt ovat toisistaan erityksissä ja aseilla ratkaistaan moni ongelma. Tämän enempää en halua tarinaa avata, koska esitys jättää katsojalle paljon tulkinnanvaraa.
Ensinnäkin Waitsin musiikki on todella hieno ja näyttelijät tulkitsevat sitä upeasti. Lauluja ei ole tekijöiden toiveesta käännetty ja näytelmässä sekoitetaan suomea ja englantia muutenkin, mikä vaatii alkuun hieman totuttelua ja siirtymät kielten välillä eivät ole aivan saumattomia, mutta tarinan edetessä siihen pääsee sisään paremmin. On hyvä, että käsiohjelmassa on synopsis mukana, sillä sitä kyllä kaipaa kokeneempikin teatterin ystävä tätä katsoessa.
Visuaalisesti näyttämöllepano on esityksessä upea ja yhdistelee erilaisia elementtejä hienosti. Lahdessa jyrkästi nousevan katsomon ansiosta aika ylhäälläkin istuvana voi tuntea olevansa aivan kosketuksissa lavan tapahtumien kanssa. Lavastus musituttaa monella tapaa oopperoista, mikä sopii tähän kaiken kaikkiaan hyvin oopperamaiseen musikaaliin.
Tämä oli erikoinen, visuaalisesti sekä musiikillisesti upea ja yleisesti ottaen aivan käsittämättömän hämmentävä, mutta hyvällä tavalla. Ihan mahtavaa on tulla teatterissa yllätetyksi jollain aivan erilaisella ja tässä tuli!
Äiti, vaimo ja muita mahdottomuuksia sen sijaan ei ollut hämmentävä tai yllättävä, mutta oikein kelpo musikaali. Se kertoo neljän eri elämäntilanteissa olevan naisen elämästä yhden vuoden aikana. Jokaisella on elämässä muutosvaihe meneillään, mutta ystävyys kantaa niiden läpi. Monet naiset siis löytänevät tästä tarttumapintaa ja olen kuullut myös muutaman mieskatsojan kokeneen tämän silmiäavaavana. Itse ehkä olisin kaivannut hieman tuoreempaa lähestymiskulmaa esitettyihin haasteisiin tai naiseuduen malleihin, koska niissä oltiin todella tutuilla ja turvallisilla vesillä eikä juuri haastettu katsojaa. Paitsi ehkä niitä miehiä, jotka yleisöön uskaltautuvat.
Neljän naisen ensemble ja heitä säestävät sello ja piano ovat todella toimiva kokonaisuus. Kaikki näyttelijät ovat todella ilmaisuvoimaisia ja taitavia laulajia, mutta lavalla toimivat hienosti yhdenvertaisena joukkona.
Näytelmässä oli lämmin tunnelma, joka välittyi lavalta yleisöön ja tätä oli ilo katsoa.
Elämää kirjojen keskellä 