Luemmeko me vain hyviä kirjoja?

Kirja-somessa törmää säännöllisin väliajoin kommenttiin että siellä esitetyt kritiikit ovat liian positiivisia.

Sosiaalisessa mediassa on ihmisillä taipumusta silotella elämäänsä, mutta onko mahdollista, että silottelemme myös lukukokemuksiamme? Toki internetin laajaan ja osin kasvottomaan joukkoon mahtuu aina niitä, joita on mahdoton miellyttää ja niitä jotka tahallaan trollaavat, mutta on varmasti totta että positiiviset arviot ovat booktubessa, bookstagramissa ja muualla somessa yleisempiä kuin täysin tyrmäävät. 

Syitä tähän on varmasti monia. Osa ei halua antaa tilaa huonona pitämilleen kirjoille ja toisaalta monelle on varmasti hankalampaa luoda sisältöä kehnosta lukukokemuksesta kuin hyvästä. Ja useinhan voi olla myös että luettu ei ole kokemuksena huono vaan ennemmin mitäänsanomaton ja miksi yrittää mitäänsanomattomasta repiä sanottavaa? Toisaalta myös harva meistä kirjojen ja kulttuurin parissa pyörivistä oikeasti haluaa olla toisille ikävä ja somessa myös kirjailijat teosten takana ovat lähempänä kuin vaikkapa lehtikritiikeissä. Uskon, että olemme kaikki samaa mieltä siitä, että rakentava palaute ja todellisten ongelmien esiin tuominen on kaikin puolin kannatettavaa. Kaikki mielipiteet eivät kuitenkaan ole rakentavia ja haluan uskoa, että useimmat meistä joko tietoisesti tai tiedostamatta noudattavat ajatusta, että jos palautetta ei haluaisi sanoa kasvotusten niin useimmiten ei sitä myöskään halua nettiin kirjoittaa. 

Kirja-some on kuitenkin enemmän kuin vain joukko sisältöjä eri alustoilla – se on yhteisö, johon kuuluu yhtä lailla lukijoita, kirjailijoita ja kustantajia.

Olen lukenut tänä vuonna yhteensä yli 400 erilaista teosta. Olivatko ne kaikki hyviä? No eivät todellakaan. Teinkö niistä kaikista kritiikkejä tai sosiaalisen median sisältöjä? En todellakaan. Miksi ihmeessä valitsisin esille nostettavaksi tuosta määrästä sellaisia teoksia joista en itse pidä, kun vaihtoehtoja todella hyvin uponneista kirjoistakin on paljon. Yleensä pidän ohjenuoranani kahta kysymystä. Ensinnäkin, pidinkö kirjasta itse. Jos pidin niin homma on aika selvä. Jos en pitänyt niin toinen kysymys on, näenkö kirjassa asioita joista monet muut luultavasti pitävät tai sellaista mistä kanssani samoin ajattelevia kannattaisi “varoittaa”. Jos vastaus on kyllä, osaan sen tuoda esille ilman turhaa lyttäämistä.

Uskon vakaasti myös, että satunnainen pettymys on hyvä asia. Harva valitsee tietoisesti toistuvasti itselleen luettavaa, jota veikkaa inhoavansa tai mistä ei usko pitävänsä. Kun tuntee makunsa, käy helposti niin että kaikki lukukokemukset ovat vähintään ihan ok. Huiput jäävät helposti puuttumaan. Some ja mediat tarjoilevat loputtoman määrän ehdotuksia, mutta itse olen huomannut useimmiten tarttuvani minua epäilyttäviin (=turhan vaikealta vaikuttaviin), tuntemattomiin tai omasta maustani poikkeaviin teoksiin kun ne ovat kirjapiirin tai kimppaluvun aiheena. Eli siinäkin muun lukevan yhteisön merkitys on selvästi nähtävillä ja se herättelee poistumaan omalta mukavuusalueelta. Usein tällöinkin tulee todettua että tunnen oman makuni ja välttely on ollut aiheellista, mutta silloin tällöin joku pääsee yllättämään.

Luemmeko me siis lähinnä hyviä kirjoja? Luultavasti ja varmasti myös vaikutamme positiivisemmilta kuin todellisuudessa olemme. Kaikesta huolimatta, yllättävä erinomaisuus tai toisaalta satunnainen pettymys on yhtä lailla lahja.