Osallistuin 16.-17.5.2025 ensimmäistä kertaa Savoy-teatterissa Helsinki Lit käännöskirjallisuus tapahtumaan. Kahden päivänä aikana Savoyn lavalla oli haastateltavana yhteensä 10 kirjailijaa ja haastattelijat olivat myös lähes kaikki kirjailijoita.
Perjantaina ensimmäisellä puoliajalla esiintyneet Mihail Šiškin ja Oliver Lovrenski eivät erityisesti kiinnostaneet minua etukäteen. Šiškinin haastattelusta jäi kyllä mieleen hyvin kulttuurin merkitys taistelussa totalitarismia vastaan, mutta haastattelijana toiminut Anna-Lena Laurén ei tuntunut oikein osaavan lukea tilannetta ja haastattelun tunnelma oli aika erikoinen.

Perjantain toisen puoliajan haastattelut olivat oikeastaan enemmän keskusteluja, joita kumpaakin oli todella antoisaa kuunnella. Yksi eniten odottamistani vieraista oli tanskalainen Olga Ravn. Hän keskusteli kirjailija Helmi Kekkosen kanssa ja oli todella mielenkiintoista kuulla heidän erilaisista lähestymistavoistaan kirjoittamiseen ja eri teemojen käsittelyyn. Illan viimeistä keskustelua Rosa Liksomin ja Mikael Niemen välillä olisi taas ihan vain sen lämpimän ja leppoisan tunnelman takia voinut kuunnella helposti toisenkin 40-minuuttisen.
Lauantaina kaikki haastattelut olivat erinomaisen kiinnostavia. Louise Kennedyn ja Olivia Laingin kirjat olivat minulle ennestään tuttuja, mutta uudemmista tuttavuuksista Annika Norlinin ’Keko’ nousi ehdottomasti lukulistalle.
Louise Kennedyn ’Rikkomuksia’ on ollut kevään hittejä Suomessa ja luin myös itse sen juuri ennen tapahtumaa. Kirja on sydäntäsärkevä rakkaustarina, mutta vielä enemmän se on kertomus yhteiskunnasta, joka on revitty rikki ja jossa vastakkain asettelusta ja väkivallasta on tullut arkipäivää. Kennedy on aloittanut kirjoittamisen vasta keski-iällä ja olikin kiinnostavaa kuulla tästä sekä tietysti hänen teoksistaan lisää.

Festivaalin kohokohtani ja ehdottomasti eniten odottamani haastattelu oli Olivia Laingin. Oli todella harmi, että hän ei päässyt paikalle vaan haastattelu tehtiin etäyhteydellä. Laingia haastatteli Silvia Hosseini, joka ei kuulu omiin suosikkeihini, mutta hän oli valmistellut todella hyvät ja analyyttiset kysymykset. Ehkä etäyhteydestä johtuen haastattelu oli ehkä hieman töksähtelevä ja siitä puuttui keskustelullisuus, mutta Laingin viisaus, rauhallinen pohdiskelevuus ja yleinen upeus välittyi silti yleisöön.
Yleisesti ottaen koko tapahtuma oli todella onnistunut ja nautin ajastani siellä. Ehdottomasti haluan osallistua livenä uudelleekin, vaikka aiempina vuosina testaamani stream-vaihtoehto toimii ihan kivasti myös.
Lopuksi haluan kuitenkin esittää hieman myös kritiikkiä tapahtumasta.
Monelle yleisössä viimeisenä esiintynyt Adiche vaikutti olevan festivaalin odotetuin esiintyjä. Itse en jäänyt hänen haastatteluaan kuuntelemaan ja monen muun tavoin poistuin kirjailijan viivytellessä lavalletuloaan. (Yleensä kuuntelen mieluusti myös omistani poikkeavia näkemyksiä, koska niistä syntyy keskustelua ja keskustelu on arvokas voima, mutta ne yhdistettynä diivailuun oli tässä tapauksessa ratkaiseva tekijä.)
Haluan kyseenalaistaa festivaalin päätöksen kutsua kyseisen kirjailijan tapahtumaan. Esiintyminen osui lauantaille 17.5., joka on homo- ja transfobian vastainen päivä. Adiche on toistuvasti tuonut julki transfobisia näkemyksiään ja koen hänen esiintymisensä olevan todella voimakkaassa ristiriidassa festivaalin verkkosivuillaan kertomien arvojen kanssa. Ymmärrän kirjailijan olevan suosittu ja uuden kirjan myötä ajankohtainen, mutta hänen mukaan ottamisessa tuntui festivaalin hengen vastaiselta.
Jos haluat perehtyä paremmin Adichen ongelmallisuuteen niin Eric Karl Anderson avaa asiaa erinomaisesti tällä videolla ja toki googlaamalla löytyy paljon lisätietoa.
