Naisten kirjoittamia tarinoita yhteen kokoava teos esittelee laajan kattauksen fantasioita ja eroottisia novelleja
Fantasiaan, ja siis nyt emme puhu tieteiskirjallisuudesta vaan ihmisten omista intiimeistä kuvitelmista, liittyy tietty ajatus omakohtaisuudesta ja siitä, että se on jotain, mitä henkilö haaveilee kokevansa tai joka herättää hänessä tunteita tai kiihotusta. Moni varmasti fantasioi olevansa joku toinen, mutta kun tuo fantasia kirjoitetaan ylös ja jaetaan yleisölle, missä vaiheessa se muuttuu fantasiasta ihan vain novelliksi?
Hehku – naisten aitoja fantasioita on vuonna 2019 ilmestynyt kokoelma tekstejä, jotka nimensä mukaisesti ovat naisten fantasioita kerättynä yksiin kansiin. Kirjan taustalla on nimimerkkiä Armi Valkia käyttävä seksuaaliterapeutti ja tekstien on kerrottu syntyneen hänen asiakkaidensa toimesta, eräänlaisena terapiamuotona. Tyylilajiltaan suurin osa teksteistä on eroottisia novelleja, mutta joukossa on myös muutama runollisempi teksti ja kirjoitukset vaihtelevat hyvinkin omakohtaiselta vaikuttavista selkeästi kaunokirjalliseen fiktioon.
Oikeiden ihmisten fantasioiden kerääminen ja julkaisu ei ole mikään uusi keksintö vaan juontaa juurensa 1970-luvulle. Nancy Fridayn My Secret Garden oli iso hitti ilmestyessään 1973. Se on kokoelma naisten fantasioista, joita Friday keräsi lehti-ilmoitusten avulla. Kirjaa pidettiin jo heti silloin melko anti-feministisenä ja monien fantasioiden väkivaltaisuutta kritisoitiin, mutta näin myöhemmin luettuna siinä kerrotut naisten tarinat omista kokemuksistaan ja elämäntilanteistaan huokuvat myös tiettyä ajankuvaa naisten vaihtelevan aseman, esiaviollisen seksin paheksunnan ja todella nuorena solmittujen avioliittojen myötä. Teos oli merkittävä myös koska se oli aikanaan ensimmäisiä julkaisuja, joka loi pohjaa aivan uudenlaisille naisten tunnustuksellisille teoksille ja medialle, mikä on yhä vahvasti näkyvissä populaarikulttuurissamme.
Fridayn kirja on myös käännetty nimellä Salainen puutarha. Men in Love, vastaava kokoelma miesten fantasioista ilmestyi 1980 ja niiden välissä ja jälkeen Friday on julkaissut useita muitakin teoksia fantasioista, seksuaalisuudesta ja ihmissuhteista. Suomessa havahduttiin Fridayn kirjan suosioon myös ja 1982 ilmestyi Leena Larjangon ja Ilse Raunion toimittama Ruusuraportti johon on kerätty suomalaisten naisten fantasioita. Se on kuitenkin paljon kesympi ja yksipuolisempi kuin esikuvansa eikä ihan tavoita samaa tunnelmaa.
Nimensä mukaisesti Hehkun tarinat ovat naisten kirjoittamia ja toki kun ottaa huomioon kirjan lähtökohdan eli yhden terapeutin asiakaskunnan, on ymmärrettävää että teemoissa on tiettyä toistuvuutta ja samankaltaisuutta. Vaihtelun puute tekee kirjasta kuitenkin myös hieman tasapaksun luettavan. Olisi mielenkiintoista lukea vastaavia tekstejä myös muiden kuin itsensä naiseksi identifioivien näkökulmasta, jolloin ehkä niiden välillä olisi nähtävillä voimakkaampi kontrasti.
Kirjasta ei selviä onko toimittaja kokoamisen lisäksi myös editoinut tekstejä, mutta paikoin kokonaisuus olisi kaivannut hiomista. Lyhyt tekstimuoto on usein haastava ja näistä kirjoituksista monet olivat todella lyhyitä, vain muutaman pienen sivun mittaisia. Fantasia lisää siihen vielä haastetta sillä se on usein jotain todella henkilökohtaista ja sen avaaminen niin että lukija tavoittaa myös sen tarkoituksen ja tunnelman sekä siihen mahdollisesti kohdistuvan tunnelatauksen on vaikeaa ja osassa teksteistä se jäikin hieman kadoksiin. Osa teksteistä taas on selvästi henkilökohtaisen fantasian sijaan eroottisia novelleja, jotka sijoittuvat sellaiseen aikaan tai paikkaan, että se etäännyttää lukijan omakohtaisuuden odotuksesta.
Teoksessa on tekstejä todella paljon, 36 kappaletta, joten niihin olisi kaivannut hieman jonkinlaista jaottelua tai teemoittelua. Osassa on myös aiheita ja tilanteita, jotka voivat olla joillekin ahdistavia, kuten pettämistä ja lievää väkivaltaa, ja jaottelu auttaisi lukijaa halutessaan välttämään tietyt teemat. Kun aiheet ovat näin intiimejä, olisi se vielä tärkeämpää kuin novellikokoelmissa tai antologioissa yleensä. Teos on luokiteltu seksologian piiriin tietokirjaksi, mutta kyllä tämä enemmän kuitenkin fiktion puolelle taipuu lähtökohdistaan huolimatta. Ehkä jonain päivänä vielä saamme Salaisen puutarhan ja Ruusuraportin tälle vuosituhannelle päivitetyn seuraajan.
Elämää kirjojen keskellä 