Mainos / Seija – Nainen jota ei ollut kirja saatu pyytämättä kustantajalta S&S.
Sain mieluisana yllätyksenä Niina Kivilän tuoreen kirjan Seija – Nainen jota ei ollut (2025, S&S). Teos alkaa puhelusta, jonka Kivilä sai 2016 enoltaan, joka pyysi Kivilää hankkimaan äitinsä puolesta kukkalaitteen tämän siskon hautajaisiin. Ennen tätä puhelua ei Kivilä ollut tiennyt äidillä olleen Seija nimistä siskoa lainkaan. Seija oli jo lapsena sijoitettu laitoshoitoon, mutta kukaan Kivilän elossa olevista sukulaisista ei osaa oikein kertoa milloin ja miksi. Tästä lähtee liikkeelle Kivilän matka oman perheensä historiaan ja siinä ohessa hoitamisen historiaan Suomessa.
Kivilän kirja oli paitsi tietokirja, myös henkilökohtainen tarina hänen suvustaan ja kirjaan on rakennettu hieno juonen kaari lähtöpisteen puhelusta, läpi selvitysretkien Savossa aina Seijan viimeiseen hoitopaikkaan, missä viimein vastauksia löytyy hieman enemmän. Seijan tarinan kaaren rinnalla kulkee Kivilän oma tarina Seijan jäljillä, samalla käsitellen omaa suhdettaan äitinsä sairastumiseen ja pitkään laitoshoitoon. Kirja on siis tietokirja, osin elämäkerrallinen ja kirjoitettu hienolla lähes kaunokirjallisella otteella, joka sopii näihin molempiin, mutta tekee lukemisesta helppoa ja miellyttävää.
Kirjassa vieraillaan niissä hoitolaitoksissa, joissa Seijan tiedetään olleen ja tutustutaan paitsi niiden toimintaan, myös laajemmin laitoshoidon eri vaiheisiin Suomessa 1900-luvun alkupuolelta eteenpäin. Diagnoosit, hoitokeinot ja metodit ovat muuttuneet ja kehittyneet, mutta toisaalta näin läpikäytynä, moni asia tuntuu olevan myös edelleen samoin kuin 100 vuotta sitten. Tässä historiassa näkyy paitsi lääketieteen kehitys, myös yhteiskunnan kehitys. Ennen laitoksiin joutui paitsi todellisen sairauden, myös esimerkiksi köyhyyden takia ja erityisesti naiset mitä erilaisimmista syistä, usein aivan turhaan. Naisten, vammaisten ja eri vähemmistöihin kuuluvien lääketieteellinen historia on kytköksissä vahvasti myös ihmisoikeuksien kehityksen historiaan.
Seijan tapauksessa kyseessä on ollut aivan todellinen sairaus, mutta kirja avaa Seijan tarinan varjolla etenkin aiemmin mainitsemaani naisten hoidon historiaa sekä myös sitä kuinka ylipäätään kaikkia vammoja ja muita erilaisuuksia pitkään haluttiin karsia kansasta ja estää siirtymästä tuleville sukupolville. Lukeissani mieleeni tuli muutamiakin muita kirjoja joissa samaa aihetta käsitellään. Jos siis aihe kiinnostaa niin alla muutama vinkki!
Salla Fagerström: Liisa Kauppinen – Tiedän sen mahdolliseksi (2019, Like)
– Liisa Kauppinen kuuroutui viisivuotiaana, aikana jolloin kuurojen asema oli Suomessa todella huono ja viittomakielen sitäkin huonompi. Hän on joutunut taistelemaan kaikesta siitä mitää kuulevat pitävät itsestäänselvyytenä: koulutus, työpaikka, perheen perustaminen. Hän ryhtyi jo nuorena tekemään ihmisoikeustyötä, joka on mullistanut kuurojen asemaa ympäri maailman. Liisan elämäntarinan ohella kirja avaa kaikkea sitä mitä kuurot ja viittomakieliset vähemmistönä ovat joutuneet historian saatossa kokemaan syrjinnästä pakkosterilisaatioihin.
Alice Wong (editor): Disability Visibility (2020, Vintage)
– Disability Visibility on kokoelma omaäänisiä kertomuksia, tositarinoita vammaisuudesta. Monet näistä ovat intersektionaalisia ja kirjoittajat ovat kokeneet syrjintää paitsi vammansa, myös esimerkiksi etnisytensä, sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa takia. Kirjoittajat ovat pääosin yhdysvaltalaisia ja kaikki ovat tästä päivästä. Kirjaa ei valitettavasti ole suomennettu.
Elinor Cleghorn: Sairas ja viallinen – Naiset lääketieteen historiassa (2021, suomennos Veli-Pekka Ketola, Bazar)
– Sairas ja viallinen on populaariin muotoon kirjoitettu tietokirja naisten lääketieteellisestä historiasta. Lääketieteen historialla on vahvat kytkökset yhteiskunnan ja kulttuurin historiassa. Naisten kohtalo mitä lääketieteeseen tulee (ja toki kaikkeen muuhunkin) on ollut läpi historian voimakkaasti miesten käsissä. Tämä kirja käy läpi tätä historiaa eri näkökulmista ja pureutuu erilaisiin naisten kohtaamiin haasteisiin ja vääryyksiin.
