Pakko myöntää heti alkuun, että allaoleva kuva on lavastettu. Minulla ei ole hyllyssäni The 69 Eyes -alttaria. Mutta jos jollekin yhtyeelle tai artistille sellaisen perustaisin niin 69it olisivat vahvoilla.
Elo-syyskuun vaihteessa ilmesty Like Kustannukselta Timo Kalevi Forssin kirjoittama ”The 69 Eyes”, joka on kirja yhtyeestä tai bändin elämänkerta jos niin voi sanoa. Olin ennakkotilannut kirjan, mutta sen saapuminen venyi, joten käytin sitä ja omaa syntymäpäivääni tekosyynä mennä Akateemiseen Kirjakauppaan kuuntelemaan yhtyettä ja kirjailijaa sekä hakemaan kirjan ja siihen signeeraukset ihan suoraan lähteeltä.
Kirja on rock historiikkien joukossa erinomainen. Enkä sano näin vaan fanina, vaan kirjailija on onnistunut kirjoittamaan yhtyeestä kirjan, joka esittelee paitsi ryhmän historian ja sitä miten se sijoittuu osaksi maamme musiikkihistoriaa, myös viisi muusikkoa ihmisinä jotka ryhmän muodostavat. Kirjasta puuttuu turha hehkutus (ei sillä etteikö sillekin olisi paikkansa) ja myös ihmisten erot ja eriävät näkemykset asioista saavat ääntä. Ehdottomasti kannattaa tutustua kirjaan jos kotimainen rock-historia kiinnostaa!
Itse tipahdin goottirockin maailmaan hieman vahingossa ollessani 17 vuotias. Yhtye oli etäisesti tuttu jo sitä ennen sillä seurasin kaikkea musiikkia ja etenkin rockia intohimoisesti, mutta en olisi osannut luultavasti nimetä yhtäkään kappaletta. Lukiossa ollessani keksin jostain mistälie erään helsinkiläisen pikkubändin, joka keikoilla aloin vaeltaa ympäriinsä. Kerran sitten saimme kaverini kanssa hyvän idean lähteä Tampereen yöelämään kyseistä bändiä katsomaa. He olivat siellä The 69 Eyesin lämppärinä. Voin sanoa, että erotuimme bileasuissamme Tullikamarin jonossa mustapukuisesta massasta kuin soihdut pimeässä.
Sinä iltana kuitenkin ensimmäisen kerran todella kuuntelin The 69 Eyesia ja siitä se lähti. Sen vuoden 2004 keikan jälkeen olen nähnyt bändin livenä reilut 20 kertaa. Yritin laskea keikkoja kirjan takaa löytyneen listan kanssa, mutta en millään muista enää minä vuonna missäkin olen käynyt. Olen pitänyt sääntönä, että vähintään kerran vuodessa pitää keikalla käydä, jos vain mahdollista. Tänä vuonna on ollut poikkeuksellinen 69-vuosi sillä olen nähnyt bändin jo kahdesti ja yksi keikka on vielä lokakuussa edessä.
Elämää kirjojen keskellä 