kirjallisuus – Sivu 2 – Elämää kirjojen keskellä

Katsaus vuoteen 2024

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Uusi vuosi pitää aloittaa tietenkin vanhan vuoden katsauksella.

Luin kaikkiaan 179 kirjaa, mikä on noin 100 kirjaa vähemmän kuin vuotta aiemmin, koska tänä vuonna muu elämä (eli lähinnä talon etsintä, muutto ja työt) vaan söi aikaa ja keskittymistä. Jätin vuoden aikana kesken 14 kirjaa.
Kotimaisia kirjoista oli 86 ja suomenkielisiä (joko alun perin tai käännettynä) 135. Loput 44 olivat englanniksi eli en lukenut yhtään ruotsiksi tai ranskaksi, mikä pitää korjata vuoden 2025 aikana. Fiktioa lukemistani oli 151, tietokirjoja 22 ja runoutta 6. Äänikirjoina kuuntelin 35 ja loput luin joko ihan kirjoina tai e-kirjoina.

Uusimpia kirjoista olivat muutamat esilukemani teokset, joiden julkaisu on tulevaisuudessa ja vanhin oli Dickensiä vuodelta 1837. Kirjoista 114 oli sellaisia, jotka omistan, 52 oli kirjastosta tai suoratoistopalvelusta lainattuja ja 14 oli molempia (eli omistan fyysisen kirjan, mutta kuuntelin sen äänikirjana).

Lukemieni kirjojen tähtijakauma oli seuraava:
En lukenut yhtään 1 tähden kirjaa.
2 tähteä 10 kpl
3 tähteä 48 kpl
4 tähteä 100 kpl
5 tähteä 21 kpl

Keräsin listan vuoden parhaista 5+ tähden kirjoista ja yllättäen, tänä vuonna valinta olikin aika helppo. (Kirjat on listattu satunnaisessa järjestyksessä.)

Kaisa Viitala: Klaanin vieraana
Emilia Karjula: Kuningatar Mab
Lindsey Kelk: Love Story
Ashley Poston: The Seven Year Slip
Jukka Viikilä: Hiekkalinnat
Heikki Kännö: Runoilija
Terhi Tarkiainen: Tessa eli kuinka veret seisautetaan
Vehka Kurjenmiekka: Talventaitto
Suvituulia Taponen: Illuusion särö
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Lisäksi halua antaa erityismaininnan kolmelle mahtavalle kirjasarjalle, joista luin useamman osan vuoden aikana ja pidin kaikista. Nämä kolme ovat Satu Tähtisen Moraalisten naisten kirjakerho -sarja, Anni Niskasen Lehmuslahti-sarja sekä Anne-Maija Aallon Korento-sarja (en ole kyllä tuosta sarjan nimestä ihan varma).

Vuonna 2025 minulla (ja ihanan monella muulla ideastani innostuneella) on edessäni Instagram-haaste #omienkirjojenvuosi eli yritän lukea mahdollisimman paljon kirjoja omasta hyllystä enkä ota vuodelle muita isompia lukuhaasteita. Goodreadsissa tavoitteeni on aiempien vuosien tapaan 200 vaikka tänä vuonna se ei aivan täyttynytkään.

Tärpit Helsingin Kirjamessuille 2024

Tätä kirjoitettaessa Helsingin Kirjamessuihin on enää alle viikko aikaa eli vuoden parhaat festarit alkavat olla aivan käsillä. Olen itse tänä vuonna siellä paikalla jälleen kaikkina päivinä. Sain messuille somevaikuttaja-passin, mistä iso kiitos Helsingin Kirjamessuille.

Ohjelmassa on tänäkin vuonna vaikka kuinka paljon herkkuja, enkä ole edes vielä ehtinyt perehtymään osastoilla olevaan ohjelmaan. Varsinaisesta messuohjelmasta tein muutaman noston jutuista, jotka erityisesti minua kiinnostivat.

TORSTAI
14:30 Töölö: Iida Turpeisen Elolliset on jo kansainvälinen ilmiö
– Elolliset on upea kirja ja Iida on todella älykäs ja mukava tyyppi, joten luvassa on varmasti kiinnostava keskustelu.
17:30 Senaatintori: Viisikko
– Hannu Väisänen on yksi suosikeistani ja olen todella iloinen, että Anteron tarina on saanut jatkoa Viisikko teoksessa.
18:30 Kallio: Queer ja spekulatiivinen fiktio
– Artemis Kelosaari, Jenny Kangasvuo, Rimma Joonatan Erkko, Eve Lumerto ja Dess Terentjevaa keskustelevat siitä miten sateenkaareva kirjallisuus voi hyötyä fantasian ja scifin tarjoamista mahdollisuuksista.

PERJANTAI
11:00 Arabia: Matka menneisyyteen
– Tuija Lehtinen kertoo uusimmasta teoksestaan, joka on myös kirjailijan 130. teos. Harmillisesti tämän kanssa päällekkäin on yksi kustantajan sivuohjelma, joten en pääse Tuijaa kuulemaan, mutta muuten ehdottomasti suuntaisin tänne.
12:00 Töölönlahti: Kirjasomen trendiraportti
– En harmillisesti ehdi itse tännekään, mutta kirjasomettajana tämä kiinnostaisi aiheena todella paljon. Keskustelemassa Nea Lähdekorpi, Oona Pohjolainen sekä Ulla Lehtinen.
13:00 Arabia: Kultainen peura
– Miina Supisen uutuus Kultainen peura on lukulistallani ja olen nauttinut Supisen aiemmista teoksista paljon. Sen verran paljon kehuja tästä on jo kuulunut, että haluan mielelläni kuulla myös hieman taustoja teokseen ennen sen lukemista.

LAUANTAI
10:30 Töölönlahti: Suloista nostalgiaa!
– Maija Kajanto, Kirsi Pehkonen, Tiia Tiainen ja Kirsi Hietanen ovat Aino-Maria Savolaisen haastateltavana viihdekirjallisuudesta ja siitä mikä niiden tarjoamassa lohdussa ja nostalgiassa oikein meihin lukijoihin vetoaa.
14:00 Vallisaari: Sitruunakevät ja Varastettujen hetkien puutarha
– Viihdekirjallisuudesta voin kuunnella ohjelmaa aivan loputtomasti, joten ehdottomasti haluan kuulla myös tämän Maija Kajannon ja Liina Putkosen haastattelun.
19:00 Lonna: Dionysia
– Aallotar Haapasaaren Dionysia on ollut yksi syksyn positiivisista yllätyksistä mitä uutuuskirjoihin tulee. Harmi, että tämä on haudattu tänne näin myöhäiseen iltaan, mutta aion yrittää sinnitellä tänne asti.

SUNNUNTAI
11:00 Kruununhaka: Feminismiä talouteen
– Ehkä vuoden kiinnostavin tietokirja on vasta ilmestynyt Feminismiä talouteen. Virpi Salmi haastattelee kirjan tekijöitä Hanna Ylöstaloa, Emma Lambergia sekä Inna Perheentupaa.
12:00 Töölönlahti: Fantasian lumo
– Anna Annalan haastateltavana Vehka Kurjenmiekka, S. K. Rostedt ja Elina Pitkäkangas ja aiheena fantasian ja romantasian nousu kirjasomen lempigenreiksi.
14:30 Töölönlahti: Kahvila Koivun synty
– Tietenkin messut pitää päättää myös viihdekirjallisuudella! Satu Sirkiä haastattelee Maija Kajantoa Kahvila Koivu -sarjan äänikirjoista ja kirjailijan kokemuksista äänikirjoihin liittyen.

Toivottavasti näistä vinkeistä on muillekin iloa ja nähdään messuilla!

Rottien pyhimys 360*

Olen ollut hieman muita jäljessä mitä tulee Anneli Kannon Rottien pyhimykseen (2022). Kirja on kummitellut hyllyssäni jo tovin, mutta vasta tänä kesänä sain aikaiseksi tarttua siihen. Se, että kirjaan tuli tartuttua on osin muiden olosuhteiden ansioita.

Olin yhden elokuisen viikonlopun häissä Hämeenlinnassa ja jo etukäteen päätin, että oli olotila millainen tahansa sunnuntaina, ajan kotiin Hattulan kautta. Näin tapahtuikin ja pääsin näkemään Pyhän Ristin kirkon kaikessa komeudessaan. Lämpimästi suosittelen sitä retkikohteena ja erityisesti opastetulle kierrokselle osallistumista. Kirkko ja sen uskomattomat seinämaalaukset ovat kyllä elämys ihan sellaisenaan, mutta erinomainen opastettu kierros tuo kuvat vielä voimakkaammin eloon.

Kirkkovierailun jälkeen kotimatkalla otin heti Rottien pyhimyksen kuunteluun. Luin kirjaa vuorotellen fyysisenä kirjana ja kuuntelin autossa äänikirjaa. Jos kirja ei ole tuttu, se kertoo siis fiktiivisen kuvitelman ajasta jolloin kuvia maalattiin. Hattulaan saapuu maalarimestarit kirkkoa maalaamaan. Heillä on ollut epäonnea ja yksi seurueesta on joutunut jäämää jälkeen sairastamaan. Sitten vielä apupoika rikkoo kätensä ja maalarit tarvitsevat uuden apulaisen. Heille ehdotetaan kylässä hieman outona pidettyä orpoa tyttöä Pelliinaa, joka osaa maalarien kieltä. Työ alkaa sujua, mutta vastoinkäymiset eivät ole ohi.

Instagramiin kirjoitin kirjasta näin: Tämä oli kiinnostava katsaus elämään 1500-luvun Suomessa, pienessä yhteisössä. Kirkko ja sen maalaus toimivat luontevana pohjana tarinalle. Kirja oli todella hauska ja vetävä ja paikoin yllättäväkin. Kerronta oli ehkä hieman epätasaista, mutta se ei niin häirinnyt kun odotin vaan mitä seuraavaksi kirkon seinille syntyy.

Viimeisenä osana tätä Rottien pyhimys 360* kierrosta oli kirjasta tehty musikaalisovitus. Musikaali kantaesitettin Musiikkiteatteri Kapsäkissä keväällä 2023 Greta Tuotannon ja Kapsäkin yhteistuotantona ja nyt sama tuotanto oli tuotu Aleksanterin Teatterin lavalle.

Musikaaliversioon juonta oli luonnollisesti typistetty ja hahmoja yhdistelty ja vähennetty, mutta pääjuoni on edelleen sama. Kirja on hauska, mutta musikaali on vielä ehkä astetta komediallisempi. Tarina toimii hyvin sävellettynä ja laulettuna, etenkin kun laulajat olivat oikein hyviä. Pidin paljon myös esityksen yksinkertaisesta, mutta näyttävästä lavastuksesta. Oikein toimia ja viihdyttävä kokonaisuus!

Paluu nuortenkirjallisuuteen – WSOY:n nuortenkirjailta

Lupasin vähän aikaa sitten kummilapselleni (5v), että teen vielä vinkkauksen Instagramiin lastenkirjallisuudesta. Se onkin yksi tavoitteistani kirjamessuille, että saisin paremmin otetta sen osaston uutuuksista sillä tällä hetkellä olen niistä peleistä täysin ulkona.

Mikäpä olisikaan parempi laskeutuminen kohti lastenkirjoja kuin nuortenkirjat. Askel askeleelta kohti lapsuutta. Nuortenkirjoja ja YA-osastoa luen satunnaisesti, mutta niitäkin aivan liian harvoin. Olen somettajan aika vahvasti profiloitunut aikuisille suunnattuun kirjallisuuteen ja jopa vahvasti K-18 osastoon, joten oli todella iloinen yllätys, että sain kutsun WSOY:n nuortenkirjailtaan Kirja.fi kaupalle sateisena torstaina 3.10.2024.

Leena Paasio, WSOY:n Essi Kytöhonka ja Annukka Salama

Illassa keskiössä olivat tällä viikolla ilmestyneet Leena Paasion Meren koskettamat ja Annukka Salaman Asioita joista en tiennyt pitäväni. Molemmat ovat todella pidettyjä kirjailijoita, joita olen pitkään halunnut lukea ja nyt viimein se tulee tapahtumaa. (Varmasti, toisen aloitinkin jo.) Oli todella kiinnostavaa kuulla kirjailijoiden kertomana teosten synnystä ja myös niiden yllättävistä, vahingossa syntyneistä yhtymäkohdista.

Graafikot Kaisu Sandberg ja Riikka Turkulainen.

Illan toinen haastattelu keskittyi kirjojen kansiin. Ne ovatkin aihe jolla on niin iso merkitys, mutta joista puhutaan aivan liian harvoin. WSOY:n omat graafikot Kaisu Sandberg ja Riikka Turkulainen kertoivat nuortenkirjojen kansien tekoprosessista ja kaikesta siitä mitä heidän työhönsä in-house graafikoina kustantamossa kuuluu. Oli todella mielenkiintoista kuulla kansista lisää, etenkin kun myös teosten kirjalijat pääsivät kommentoimaan näkemystään.

Kirjojen kansitaide on hieman noussut enemmän keskusteluun Anni Kytömäen tuoreimman teoksen kannen myötä, missä tekoälyllä on ollut iso rooli, mutta olisi hienoa jos kansista keskusteltaisiin yleisesti enemmänkin taiteena ja kiinteänä osana kirjallisuutta eikä vain satunnaisesti kohujen varjolla.

Illan lopuksi saimme vielä kansipaljastuksen Mari Rengon tulevan fantasiaesikoisen Pihlajapalatsin kannesta, joka on muuten Kaisu Sandbergin käsialaa.

Hieman jouluisesta värimaailmastaan huolimatta, joudumme odottelemaan tätä hurmaavalta vaikuttavaa teosta ensi kesään asti.

Tänä vuonna olen oman tilastoni mukaan lukenut tasan yhden ja sekin on syksyn uutuuksia. Tästä ihmemaahan (WSOY 2024) on Salla Simukan ja Siri Kolun toimittava novellikokoelma, joka johdattaa lukijat Ihmemaahan Liisan jäljissä. Kirjassa on toimittajien lisäksi novellit yhdeksältä muulta eturivin kirjailijalta. Liisan fanina olin ennakkotilannut tämän teoksen jo keväällä. Onneksi WSOY:n illan jälkeen minulla on kasapäin sekä kirjoja, että vinkkejä mistä jatkaa nuortenkirjojen parissa.

Syksyn uutuudet

Edellisestä blogijulkaisusta ei taida olla ihan vuotta, mutta ei paljoa puutu.
Kevät meni kirjajuttujen sijaan asuntojuttujen parissa, mikä huipentui kesällä tapahtuneeseen muuttoon pois Helsingistä. Nyt uusi elämä peltojen keskellä alkaa olla asettunut uomiinsa, joten aikaa kirjoittamisellekin on taas.

Ajattelin aloittaa tämän blogin pariin paluun tekemällä pienen katsauksen syksyn kirjajulkaisuihin joita erityisesti odotan. Suurin osa onkin jo ehtinyt kauppojen hyllyille, mutta minun käsiini ei vielä.

Ensinnäkin kolmelta suosikkeihini kuuluvalta kirjailijalta on ilmestynyt tai ilmestymässä uutta. Monille varmasti syyskauden odotetuimpia on Anni Kytömäen Mirabilis. Samoin minulle, sillä kaikki Kytömäen aiemmat teokset ovat olleen huikean hienoja lukukokemuksia. Tämä on ostoslistallani kirjamessuille. Toinen samalla ostoslistalla oleva kirja on Miina Supisen Kultainen peura. Kaikki Supisen kirjat löytyvät hyllystäni, joten tämäkin sinne on saatava ja kirjan kuvaus kuulostaa todella kiinnostavalta. Kolmas mikä on omaan hyllyyn saatava, koska sieltä löytyvät jo kaikki aiemmat on Hannu Väisäsen uutukainen Viisikko, joka jatkaa Anteron tarinaa.

Näiden kotimaisten lisäksi voisin nostaa vielä yhden uutuuden, jonka jo sainkin kustantajalta arvosteluun luettavaksi. Aallotar Haapasaaren Dionysia on elämänkerrallinen teos, joka avaa kirjailijan työkokemuksia seksityön eri muotojen parissa sekä laajemmin hänen löytöretkeään oman seksuaalisuuden parissa. Se oli todella ansiokas uusi ääni viime vuosien seksityötä käsittelevään keskusteluun ja kirjallisesti miellyttävää luettavaa.
Ja kun seksin teemaan päästiin, Gillian Andersonin kokoama Want on ehdottomasti luettava. Se on kokoelma todellisten ihmisten fantasioita ja tuo Nancy Fridayn perinnön tähän päivään.

Ehkä vähän villinä korttina viimeisenä nostona suosikki-romantiikkakirjailijani Lindsey Kelkin syyskuun lopussa ilmestyvä esikoisfantasia. Bell Witches aloittaa uuden sarjan ja odotukset on todella korkealla sen suhteen vaikka fantasia genrenä ei olekaan suosikkejani.

Syksyn kirjaohjemassa tulee tietenkin olemaan myös Helsingin Kirjamessut missä aion olla kaikkina neljänä päivänä paikalla. Viikko niiden jälkeen Lahdessa vietetään jälleen Finlandia Kirjan Ilmaisen kirjan päiviä ja sinne aion myös suunnata lauantaina käymään.

Kaikkiaan herkullinen kirjasyksy luvassa siis!

Vuoden 2023 parhaat

Jälleen on vuoden parhaiden lukukokemusten sekä muutamien lukemiseen liittyvien tilastojen aika. Aiempien vuosien tapaan, tein sen videon muodossa, joten nappaa kuppi kahvia mukaan ja asetu mukavasti, ennen kuin hyppäät tämän pitkän monologin matkaan.

Videolla listatut kirjat:
Eeva Kilpi: Naisen päiväkirja
Terhi Tarkiainen: Peto irti
Jenny Kangasvuo: Hiukset takussa
Olga Kokko: Munametsä
Sophie K. Rosa: Radical Intimacy
Diana Quincy: The Viscount Made Me Do It
Bethany Clift: Love and Other Human Errors
Gabriella Zevin: Huomenna, huomenna ja huomenna
Annie Ernaux: Puhdas intohimo
Richard Powers: Ikipuut

Syksyn isot ja pienet kirjatapahtumat

Syksyyni kuului tänä vuonna kolme erilaista ja eri kokoista kirjatapahtumaa. Tässä pieni kooste niistä.

Ensimmäisenä oli Helsingin Kirjamessut lokakuun lopussa. Sain viime vuoden tapaan olla messuilla kaikki neljä päivää somevaikuttajana (niin kamala termi kuin tuo onkin 😅), kiitos Helsingin Kirjamessujen somettaja-akkreditoinnin. Kirjamessut on minun vuoden ykkösfestarini. En tiedä mikä olisi parempaa kuin olla kymmenien tuhansien kirjoja rakastavien kanssa monta päivää yhdessä. 😻

Tämän vuoden teema oli valta ja se oli kiinnostavampi kuin edellisten parin vuoden teemat. Olen jälleen katsonut suurimman osan haastatteluista etänä verkko-ohjelman kautta, mutta onnistuin katsomaan myös paikan päällä enemmän ohjelmaa kuin vaikkapa viime vuonna. Nyt vain oli paljon sellaista mitä en voinut jättää väliin. Kirjat ja messujen ohjelma ovat tottakai tapahtumassa tärkeitä, mutta minulle tärkeintä on kuitenkin ihmiset. Se on yksi ainoista hetkistä vuodesta, kun iso joukko kirjasomettajia ja -bloggaajia on yhden katon alla, siellä pääsee tapaamaan kirjailijoita kasvotusten ja vaihtamaan kuulumisia kustantamojen ihmisten kanssa – ja tietenkin juttelemaan kirjoista ihan tuntemattomienkin kanssa.

Toisena, heti viikko Kirjamessujen jälkeen, vietettiin Lahden Messukeskuksessa Ilmaisen kirjan päivää. Tapahtuman järjestäjä oli kutsunut paikalle joukon meitä somessa aktiivisia kirjaihmisiä ja oli todella mukavaa päästä viimein tutustumaan tapahtumaan. Olen monena vuotena suunnitellut retkeä sinne, mutta nyt vasta sain sen toteutumaan. Onnistuin itse kantamaan kotiin kaikkiaan noin 50 ilmaista kirjaa. 43 omaan hyllyyn ja muutaman lahjaksi lähipiirille.

Ilmaisen kirjan päivää on järjestetty vuodesta 2015 ja tänä vuonna se oli suurempi kuin koskaan aiemmin. Jaossa oli 100 000 ilmaista kirjaa Finlandia Kirjan antikvariaatin varastoista sekä uusia suoraan kustantajilta. Tämä on upea tapa paitsi kierrättää kirjallisuutta ja estää sen päätymistä kaatopaikalle, myös jakaa kirjoja myös niille joilla ei olisi varaa niitä ostaa. Tapahtuma tekee yhteistyötä Mannerheimin Lastensuojelu Liiton kanssa ja jakoi tänä vuonna 800 ilmaista lippua tapahtumaan. Messukeskuksessa oli meneillään samaan aikaan myös muita messuja käsitöistä aina kristalleihin saakka eli muutakin nähtävää oli kuin vain kirjavuoret.
Iso kiitos Finlandia Kirjalle kutsusta ja todella mahtavasta tapahtumasta!

Iida Sofia Hirvonen, Fiona Elōne ja Päivi Koivisto keskustelemassa lähiölapsuudesta suomalaisessa kaunokirjallisuudessa. Jenni Linturi haastattelee.

Syksyn kolmas tapahtuma oli paljon pienempi ja olin siellä vain muutaman keskustelun ajan, mutta haluan sen silti nostaa esiin. Suomessa järjestetään upeita pienempiäkin kirjatapahtumia ja Pihlajamäen kirjamessut on yksi niistä. Pihlis on oma kotilähiöni, joten luonnollisesti halusin tukea tätä mahtavaa tapahtumaa. Upeaa, että Pihlajamäki-seura on saanut tapahtuman järjestettyä jo toista kertaa. Toivottavasti siitä syntyy jatkuva perinne.

Tapahtuman teemana oli tänä vuonna lähiöt kirjallisuudessa ja päivän keskustelut sisälsivät näkökulmia niin lastenkirjallisuudesta, runoudesta, tietokirjallisuudesta kuin kaunokirjallisuudestakin. Itse ehdin kuuntelemaan muutaman eri keskustelun, joista erityisen kiinnostavimmat olivat kuvassa näkyvä keskustelu lähiölapsuudesta kaunokirjallisuudessa sekä esitystaiteilija Maija Linturin ja kirjailija Laura Gustafssonin keskustelu lähiöiden toisenlajisista (eli muista eläimistä kuin ihmisistä) ja siitä miten heitä voi kuvata taiteessa.

Timo Kalevi Forss: The 69 Eyes

Pakko myöntää heti alkuun, että allaoleva kuva on lavastettu. Minulla ei ole hyllyssäni The 69 Eyes -alttaria. Mutta jos jollekin yhtyeelle tai artistille sellaisen perustaisin niin 69it olisivat vahvoilla.

Elo-syyskuun vaihteessa ilmesty Like Kustannukselta Timo Kalevi Forssin kirjoittama ”The 69 Eyes”, joka on kirja yhtyeestä tai bändin elämänkerta jos niin voi sanoa. Olin ennakkotilannut kirjan, mutta sen saapuminen venyi, joten käytin sitä ja omaa syntymäpäivääni tekosyynä mennä Akateemiseen Kirjakauppaan kuuntelemaan yhtyettä ja kirjailijaa sekä hakemaan kirjan ja siihen signeeraukset ihan suoraan lähteeltä.

Kirja on rock historiikkien joukossa erinomainen. Enkä sano näin vaan fanina, vaan kirjailija on onnistunut kirjoittamaan yhtyeestä kirjan, joka esittelee paitsi ryhmän historian ja sitä miten se sijoittuu osaksi maamme musiikkihistoriaa, myös viisi muusikkoa ihmisinä jotka ryhmän muodostavat. Kirjasta puuttuu turha hehkutus (ei sillä etteikö sillekin olisi paikkansa) ja myös ihmisten erot ja eriävät näkemykset asioista saavat ääntä. Ehdottomasti kannattaa tutustua kirjaan jos kotimainen rock-historia kiinnostaa!

Itse tipahdin goottirockin maailmaan hieman vahingossa ollessani 17 vuotias. Yhtye oli etäisesti tuttu jo sitä ennen sillä seurasin kaikkea musiikkia ja etenkin rockia intohimoisesti, mutta en olisi osannut luultavasti nimetä yhtäkään kappaletta. Lukiossa ollessani keksin jostain mistälie erään helsinkiläisen pikkubändin, joka keikoilla aloin vaeltaa ympäriinsä. Kerran sitten saimme kaverini kanssa hyvän idean lähteä Tampereen yöelämään kyseistä bändiä katsomaa. He olivat siellä The 69 Eyesin lämppärinä. Voin sanoa, että erotuimme bileasuissamme Tullikamarin jonossa mustapukuisesta massasta kuin soihdut pimeässä.

Sinä iltana kuitenkin ensimmäisen kerran todella kuuntelin The 69 Eyesia ja siitä se lähti. Sen vuoden 2004 keikan jälkeen olen nähnyt bändin livenä reilut 20 kertaa. Yritin laskea keikkoja kirjan takaa löytyneen listan kanssa, mutta en millään muista enää minä vuonna missäkin olen käynyt. Olen pitänyt sääntönä, että vähintään kerran vuodessa pitää keikalla käydä, jos vain mahdollista. Tänä vuonna on ollut poikkeuksellinen 69-vuosi sillä olen nähnyt bändin jo kahdesti ja yksi keikka on vielä lokakuussa edessä.

Kokeellisuus kunniaan!

Seuraa jälleen kirjailijasuositus.

Ne jotka ovat seuranneet tiiviimmin Instagramissa minua tietävät, että rakastan kokeellisia kirjoja (mitä erikoisempi, sen parempi). On myös muutamia kirjailijoita, joita jaksan aina suositella ja yksi heistä on Laura Laakso.

Laura Laakson kirjoissa yhdistyvät kokeelliset rakenteet huikean runsaaseen ja leikittelevään kieleen. Ne eivät kuitenkaan ole mitään tyhjää kikkailua vaan kokonaisia taideteoksia, joista jokainen osuu tavallaan jonnekin ihmisen sisimpään.

Laakson neljäs romaani ”bigmacbeth” ilmestyi tänä syksynä Aviadorin kustantamana. Se on välillä melko surrealistisiinkin tunnelmiin nouseva dokumenttiromaani, joka kertoo kunnianhimosta, vallasta, mielenterveyden horjumisesta ja taiteesta.

Oma suosikkini Laakson kirjoista on luultavasti 2020 ilmestynyt ”Pilvenpiirtäjä”. Se kertoo idyllin rakentamisesta ja sen hajoamisesta sekä perhesuhteista riippuvuuksien painon alla. Kirja on kieleltään upea ja pilvenpiirtäjän teema on myös visuaalisesti läsnä läpi teoksen.

Kannattaa tutustua myös Laakson esikoiseen ”Mrs. Milkyway” (2019) ja ”Suureita ja pieneitä – rouva Pionin luonnontieteellinen luentasarja” (2021).

Matka Sysipimeästä Susipisteeseen

Myönnän olevani todella huono lukemaan dekkareita, koska niitä lukiessa ennalta-arvattavuus ärsyttää minua enemmän kuin vaikkapa romanttisessa viihteessä. On kuitenkin muutamia poikkeuksia sääntöön ja yksi suosikkisarjoistani onkin juuri dekkari- tai oikeammin ehkä jännärisarja.

Pekka Hiltusen Studio-sarja on viisi osainen sarja, joka seuraa Lontoossa toimivan salaperäisen Studio nimisen organisaation toimintaa ja etenkin siihen tiiviisti kytkeytyviä kahta suomalaista naista.

Sarja on ilmestynyt vuosien 2011-2023 välillä ja siihen kuuluvat:
Vilpittömästi sinun (2011)
Sysipimeä (2012)
Varo minua (2015)
Syvyys (2019)
Susipiste (2023)

Ensimmäisen osan julkaisi Gummerus ja loput ovat WSOY:n kustantamia. Vilpittömästi sinun voitti ilmestymisvuotenaan Vuoden Johtolanka palkinnon.

Keskiössä sarjassa on Lontoossa graafikkona lehdessä työskentelevä Lia, joka tutustuu toiseen suomalaiseen, Mariin. Marin työnä on johtaa Studiota, salaperäistä yksikköä joka kamppailee kaikenlaista hyväksikäyttöä, vallan väärinkäyttöä ja rikollisuutta vastaan. He esimerkiksi nostavat poliitikkojen rötöksiä esiin ja kaivelevat kyberajan uudenlaisia ja poikkeuksellisia rikoksia omilla, hieman harmaalla alueella liikkuvilla keinoillaan. Lia päätyy vähitellen mukaan Studion projekteihin. Lopulta niin poliisi kuin vähemmän kunnialliset tahotkin kiinnostuvat Studion toiminnasta. Lisäksi sekä Marin että Lian menneisyydestä löytyy kaappi kaupalla luurankoja hommaa rikastamaan.

Itse löysin sarjan sen toisen osan Sysipimeä ilmestymisen aikoihin, kun bongasin kirjailijan haastattelun aamutelevisiossa ja kuvaus dekkarista suomalaisilla (nais)päähenkilöillä, joka sijoittuu Lontooseen ja käsittelee uudenlaista kyberrikollisuutta, kuulosti silloin vuonna 2012 joltain ihan uudelta.

Luin tuon toisen osan sarjasta ensimmäisenä ja vasta sitten palasin sarjan alkuun. Ensimmäiset pari osaa toimivatkin hyvin myös itsenäisinä teoksina, mutta sen jälkeen niissä alkaa olla enenevissä määrin jatkuvaa juonta mukana eli loput osat kannattaa lukea järjestyksessä.

Studio toimijana ja kaksi suomalaista siellä salaisia projekteja vetämässä ei ole erityisen uskottava asetelma, mutta ykkösluokan viihdettä se on. Toisaalta hieman epäuskottava lähtökohta tekee sen, että ei ainakaan tarvitse lukiessa pohtia mikä on totta, mikä voisi olla totta ja mikä ei, vaan voi vaan heittäytyä seikkailuun. Vähän samaan tapaan kuin katsoisi seikkailuelokuvia, kuten Bondeja, Mission Impossibleja tai vetävää TV-sarjaa. Susipiste ainoastaan hieman rikkoo tätä tuomalla tapahtumat Suomeen ja lähemmäs omaa todellisuuttamme.

Koska sarja on ilmestynyt niin pitkän ajan kuluessa, siinä näkyy myös jonkun verran teknologian kehitystä sekä esimerkiksi journalismissa tapahtunut muutos perinteisestä mediasta kohti sähköisiä medioita. Ne heijastuvat kiinnostavasti Studion toimintaan sekä hahmojen elämään vaikka hahmoille aikajakso ei ole ollut yhtä pitkä kuin meille lukijoille ensimmäisen ja viimeisen osan välillä.

Sarjan viimeinen osa Susipiste (2023) ilmestyi juuri, kesäkuussa 2023. Luin sen noin neljä vuotta edellisen osan jälkeen ja muistijälki aiemmasta oli edelleen niin vahva, ettei ollut mitään ongelmaa päästä ilman kertausta maailmaan takaisin sisään ja kärryille siitä mihin tilanne on neljännen osan lopussa jäänyt. Se kertoo paljon siitä kuinka kiinnostavan maailman ja vetävän tarinan Hiltunen on luonut.

Sarjan lopetus oli ihan onnistunut. Suurin osa asioista tulee päätökseen ja keskeiset hahmot saavat välitilinpäätöksensä, jos eivät aivan onnellista loppuaan. Toisaalta se jättää kutkuttavasti myös asioita auki. Kaikkea selitetä auki tai vedetä täydellisesti yhteen mikä sopii sarjassa kokoajan kulkeneeseen salaisuuksien verkkoon hyvin.