Kun maailma ympärillä vaikuttaa päivä päivältä luisuvan enemmän kohti dystopiaa, mikä olisikaan parempaa ajanvietettä kuin lukea fiktiivisistä sellaisista.
Viime aikoina on usein nostettu esiin Margaret Atwoodin Orjattaresi tai George Orwellin 1984 tai Nälkäpeli-trilogiaa todellisen maailman liipattua hieman liian läheltä niiden tapahtumia. Tässä muutamia omia dystopiasuosikkejani kotimaisilta kirjailijoilta, jotka ovat ehkä vähemmän tätä päivää heijastelevia, mutta silti upeita lukukokemuksia.
Tulevaisuus ekologisen kriisin jälkeen
Emmi Itäranta ei kirjailijana varmastikaan esittelyjä enää tänä päivänä kaipaa, sen verran menestystä ja hehkutusta hänen upeat romaaninsa ovat vuosien varrella keränneet. Oma suosikkini Itärannan tuotannosta on Kuunpäivän kirjeet (2020, Teos). Teos on kirjeromaani, jonka kirjeet ovat päiväkirjamaisia kirjoituksia, tekstiviestejä, artikkeleita ja muita kirjoituksia, jotka yhdessä muodostavat tarinan.
Ihmiset ovat valloittaneet koko aurinkokunnan ja maa on paikka minne kukaan sieltä pois päässyt ei enää halua takaisin. Lumi etsii puolisoaan Solia, joka ei saavu sovittuihin tapaamisiin ja tähän vaikuttaa liittyvän jotain hämärää. Apunaan Lumilla on vain muistikirja. Kun ensimmäisen kerran luin tämän kirjan, kirjoitin siitä muistiinpanon, että tästä tulee mieleen kaikki se mikä on hyvää Star Trekissä, mutta dystooppisena versiona.
Kallioon maalattu laulu (2022, Kustannus Aarni) on Anne Martinin todella vahva esikoisromaani. Se on paitsi kuvaus yhteiskunnasta, missä ihminen ei ole enää valtaa pitävä laji, mutta myös hienosti rakennettu sukupolvitarina ja vahva kannanotto ihmisoikeuksien ja metsiemme suojelun puolesta.
Kallioon maalatussa laulussa maailma on lähes elinkelvoton, mutta pieni joukko ihmisiä on selviytynyt ja elävät yhteisönä syvällä metsissä, kalliomaalausten äärellä. Eräänä päivänä päähenkilö Olivia kuulee maalausten takaa laulua ja saa näyn kallion toisella puolella olevasta maailmasta.
Sortunut ja jakaantunut yhteiskunta
Lotta Dufvan Limbodusaa (2020, Otava) kuvataan kirjan kannessa Casablancan ja Fight Clubin risteytykseksi, ja mitä parempaa sitä kirjalta voisi ihminen toivoakaan. Teoksessa kuvataan Eurooppaa ja Suomea, missä ylikansallinen sotilasdiktatuuri on saanut ylivallan. Mennyt aikalinja seuraa aikaa, jolloin vastarinnassa kytee vallankumous ja kirjan nykyhetkessä eletään limbossa Lampedusan saarella, missä eurooppalaiset siirtolaiset odottavat pakomahdollisuutta muualle maailmaan.
Limbodusa on mielestäni yksi viime vuosien parhaita kirjoja ja todellakin olisi ansainnut enemmän huomiota. Se on ankea ja ahdistava ja tuntuu joka sivulla täysin mahdolliselta tulevaisuudelta. Tarina tarttuu lukijasta kiinni heti ensi sivuilta ja pitää otteessaan loppuun asti ja Dufvan kieli sopii täydellisesti kokonaisuuteen.
Toinen vaarallisiin käsiin menetettyä ja jakaantunutta yhteiskuntaa kuvaava upea teos on Piia Leinon Taivas (2018, S&S). Teoksen keskeisiä teemoja ovat syntyvyyden lasku, ilmaston lämpeneminen, ympäristökatastrofien vaikutukset niitä kohtaaville yhteiskunnille sekä teknologian ylivalta meihin ihmisiin. Vuoden 2058 Helsingissä ihmiset elävät eristäytyneinä toisistaan ja muuta maailmasta. Kirjan Taivas on on virtuaalinen pakopaikka ihmisille, paikka missä maailma on kuin ennen sotia, kansainvaelluksia ja ympäristötuhoja.
Kaksi upeaa trilogiaa
Susanna Hynysen ja Dess Terentjevan Neonkaupunki-trilogia on kaikessa synkkyydessään upea lukukokemus. Se kuljettaa niin lukijat kuin päähenkilönsä Veran levottomasta lähiöstä painajaismaiseen rinnakkaismaailmaan, missä pimeä rappiokaupunki on täynnä houkutuksia ja vaaroja. Sarja yhdistelee jengielämää sotineen ja venäläistä kansantarustoa aivan vastustamattomalla tavalla. Sarjaan kuuluvat osat Neonkaupunki (2020, Like), Spiraalitie (2021, Like) ja Luutivoli (2024, Nysalor-kustannus).
Anne-Maija Aallon upea nuorille suunnattu Korento-trilogia on rankka, masentava ja synkkä, mutta julmimmillankin tarinoissa on toivon ja inhimillisyyden pilkahduksia. Se kertoo tapahtumista sortovallan alla elävästä Unionista sekä sieltä pakoon päässeistä aivan upean koskettavasti. Aallon tapa käyttää kieltä on todella poikkeuksellisen kaunista, kauheimpia asioita kuvatessaankin.
Toisin kuin Neonkaupungin, Aallon trilogian voi lukea myös yksittäisinä kirjoina. Osat täydentävät toisiaan teemallisesti, mutta tarinallisesti niistä voi hyvin nauttia myös itsenäisinä teoksina. Trilogian muodostavat Korento (2020, Otava), Finlandia-palkittu Mistä valo pääsee sisään (2021, Otava) ja Unohdettujen kirja (2024, Otava).
Elämää kirjojen keskellä 