Avainsana-arkisto: helsingin kaupunginteatteri

Teatteriarvio: Elolliset

Iida Turpeisen Elolliset ei todellakaan olisi ollut ensimmäinen kirja minkä olisi ajatellut tulevan sovitetuksi teatteriksi, sen rakenteen ja dialogin puutteen takia. Helsingin Kaupunginteatterin näytelmän katsottuani sen sovitus lavalle tuntuu itsestään selvältä, niin loistavasti se lavalle sopii. Pipsa Lonkan dramatisointi on siis harvinaisen onnistunut.

Kirja on varmastikin jo useimmille tuttu, mutta kyseessä on siis Stellerin merilehmän sukupuutosta kertova historiallinen romaani, joka kulkee kolmessa eri aikatasossa. Teatterisovituksessa tarinan kerronta oli luotu museo-opastuksen muotoon, joka antoi mahdollisuuden nostaa merilehmän historian ja romaanin tarinalinjojen kohtauksia valikoituina palasina.

Museoympäristö oli myös visuaalisesti erinomainen innovaatio. Dioraamat Stellerin meriseikkailuista, jalustoille nostetut näyttelyesineet sekä historiallisten henkilöiden muotokuvat heräsivät lumoavasti henkiin. Kaiken kaikkiaan näytelmän lavastus oli kerraassaan upea yksityiskohtineen.

Näytelmä on Kaupunginteatterin ja Wauhaus-kollektiivin yhteistyön tulos. Sen on ohjannut Wauhausiin kuuluva Juni Klein ja näyttämöteoksen konseptin ovat luoneet hänen lisäkseen Laura Haapakangas (Wauhaus), Heidi Soidinsalo (Wauhaus) sekä Erno Aaltonen. Näytelmän koko ensemble toimii erinomaisesti yhteen ja tekee tasavahvaa työtä läpi näytelmän. Omaan luokkaansa kuitenkin nousee museo-oppaana toimiva Noora Dadu, joka on lähes koko ajan lavalla ja onnistuu toimittamaan sellaisen määrän niin tietoa kuin tarinallista kerrontaa esityksen aikana, että ei voi kuin ihailla.

Teatteriarvio: &Julia

Helsingin Kaupunginteatterin uusin suurmusikaali on ruotsalaisen supertuottaja ja säveltäjä Max Martinin kappaleisiin perustuva hittipotpuri.

&Julia kertoo tarinan siitä, mitä jos Shakespearen puoliso Anne olisi estänytkin miestään kirjoittamasta niin surullista loppua Romeolle ja Julialle. Mitä jos Julia olisikin jäänyt eloon ja jatkanut elämässään eteenpäin, mutta kerrottuna komedian ja pophittien kautta. Musikaalin käsikirjoitus on David West Readin käsialaa, Paavo Leppäkosken suomentamana. Kaupunginteatterissa ohjauksesta on vastannut Samuel Harjanne.

Sehän on fakta, että Helsingin Kaupunginteatterissa osataan suurmusikaaleja teknisesti toteuttaa. Kaikki näyttää ja kuulostaa hyvältä sekä sujuu kuin rasvattu, riippumatta mitä sen suurelle näyttämölle tuodaan. Musikaalin rooleissa päästään kuulemaan loistavia laulajia, kuten odottaa saattaa. Erityisesti pääroolissa lavadebyttinsä tekevä Renée Böök on aivan loistava ja hänen äänensävynsä sopii erinomaisesti musikaalin hiteille. Niiden analysointiin on siis turha käyttää palstatilaa. Keskitytään sen sijaan itse tarinaan ja sen keskushenkilöihin.

Musikaalin juoni on köykäinen, jopa aika hölmö, ja siinä on tarinankuljetuksellisia kömpelyyksiä. Se on ihan ymmärrettävää, kun kyseessä on teksti, joka on kirjoitettu olemassa olevien biisien ympärille. Ymmärrän hyvin, että Romeon ja Julian ikiaikaisesta romanssista halutaan hakea inspiraatiota tekstille, mutta sen olisi voinut tehdä myös hinaamatta Shakespearea lavalle asti. Tämä ei toki ole kritiikkiä nyt Helsingissä pyörivää tuotantoa kohtaan, vaan alkuperäistä tekstiä. Tarinassa ei ole itsessään mitään sellaista, miksi sitä ei olisi voitu toteuttaa aivan toimivana musikaalina sekoittamatta siihen historiallisia henkilöitä tai aikakausia. Tarinasta on kuitenkin tehty jo lukemattomia toimivia sovituksia. Esimerkiksi tuomalla kokonaisuus lähemmäs nykyaikaa ja ilman riitaisaa kirjailijapariskuntaa teksti olisi voinut olla huomattavasti toimivampi, loogisempi ja pöhköjä anakronismeja ei olisi tarvittu niin paljoa.

Kaikesta epäloogisuuksista ja hölmöydestä huolimatta &Julia on todella hurmaavaa katsottavaa. Se on iloinen, elämänmakuinen ja saa tanssijalan vipattamaan. Aivan kaikilla meistä on varmasti muistoja liittyen johonkin Max Martinin biisiin, oli se sitten lapsuudesta, teinivuosilta tai vaikka opiskelijabileistä, joten katsomossa istuessa on mahdotonta olla tuntematta nostalgiaa. Enkä usko, että kukaan poistuu salista hymyilemättä.