Iida Turpeisen Elolliset ei todellakaan olisi ollut ensimmäinen kirja minkä olisi ajatellut tulevan sovitetuksi teatteriksi, sen rakenteen ja dialogin puutteen takia. Helsingin Kaupunginteatterin näytelmän katsottuani sen sovitus lavalle tuntuu itsestään selvältä, niin loistavasti se lavalle sopii. Pipsa Lonkan dramatisointi on siis harvinaisen onnistunut.
Kirja on varmastikin jo useimmille tuttu, mutta kyseessä on siis Stellerin merilehmän sukupuutosta kertova historiallinen romaani, joka kulkee kolmessa eri aikatasossa. Teatterisovituksessa tarinan kerronta oli luotu museo-opastuksen muotoon, joka antoi mahdollisuuden nostaa merilehmän historian ja romaanin tarinalinjojen kohtauksia valikoituina palasina.
Museoympäristö oli myös visuaalisesti erinomainen innovaatio. Dioraamat Stellerin meriseikkailuista, jalustoille nostetut näyttelyesineet sekä historiallisten henkilöiden muotokuvat heräsivät lumoavasti henkiin. Kaiken kaikkiaan näytelmän lavastus oli kerraassaan upea yksityiskohtineen.
Näytelmä on Kaupunginteatterin ja Wauhaus-kollektiivin yhteistyön tulos. Sen on ohjannut Wauhausiin kuuluva Juni Klein ja näyttämöteoksen konseptin ovat luoneet hänen lisäkseen Laura Haapakangas (Wauhaus), Heidi Soidinsalo (Wauhaus) sekä Erno Aaltonen. Näytelmän koko ensemble toimii erinomaisesti yhteen ja tekee tasavahvaa työtä läpi näytelmän. Omaan luokkaansa kuitenkin nousee museo-oppaana toimiva Noora Dadu, joka on lähes koko ajan lavalla ja onnistuu toimittamaan sellaisen määrän niin tietoa kuin tarinallista kerrontaa esityksen aikana, että ei voi kuin ihailla.
