Kaikki lukeminen on tärkeää.
Ei ole merkitystä miksi, miten, koska tai mitä lukee.
Kirjallisuutta tarvitaan kaiken tasoisille lukijoille, oli kyse sitten lukutaidosta tai luetun ymmärtämisestä ja sisäistämisestä, ja maailmassa missä lukutaito ja medialukutaito on rapautumassa, kaikkeen lukemiseen kannustaminen on tärkeää. Kaikki aloittavat joltain tasolta, oli kyse sitten juuri lukemaan oppineesta tai lukijasta, joka on löytänyt tiensä takaisin kirjallisuuden pariin. Kyllä, kirjallisuudessakin tarvitaan porttihuumeita. Emme voi olettaa, että kaikki ovat suoraan kykeneviä lukemaan ns. korkeakirjallisuudeksi luettavaa kirjallisuutta saati tietokirjallisuutta, jos perustaidot eivät ole sillä tasolla. Se vain tappaa vähänkin innon. Tästä syystä viihdekirjallisuus on tärkeää. Olisiko hyvä lukea laajasti kaikenlaista kirjallisuutta? Tottakai ja siihen suuntaan on hyvä pyrkiä ihan oman itsensä kehittämiseksi. On myös tiedostettava, että se vaatii taitoja, joita on harjoitettava.
Viihteestä
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että kaikki lukeminen, mitä tehdään omaksi iloksi ja siksi, että kirjallisuus tuo jotain vapaaehtoisesti haettavaa sisältöä elämään, on viihdettä. Joku lukee dekkareita viihtyäkseen, toinen nobelisteja, kolmas lääketieteen oppikirjoja ja neljäs vaikka Uruguain puhelinluetteloa. Jos se viihdyttää, on se viihdettä eli tapa viihtyä ja kuluttaa aikaa nautinnollisesti. Viime päivien keskustelussa tuntuu menevän, kuten kirjagramissa käydyssä julkisessa keskustelussa jotkut jo esille nostivatkin, viihde yleiskäsitteenä ja viihdekirjallisuus genreviihteenä sekaisin.
Viihdekirjallisuudella, oli kyse sitten romantiikasta, feelgoodista, dekkareista tai jostain muusta genreviihteen lajista, on monta tehtävää. Yllämainittu porttiteoria on yksi niistä, mutta aivan yhtä tärkeitä tehtäviä ovat esimerkiksi tunneälyn kehittäminen ja ihan vaan helppo pako arjesta.
Kaikki viihteelliseltä vaikuttava kirjallisuus ei ole kuitenkaan genreviihdettä ja toisaalta genreviihdettäkin tehdään todella laajalla skaalalla ja eri tasoista. Laadukas ja viihteellinen eivät ole vastakohtia vaan laatua ja viihdettä löytyy kaikista genreistä.
Olen ennenkin peräänkuuluttanut sitä, että lukijoina meidän tulisi vaatia myös Suomessa julkaistavalta kirjallisuudelta enemmän, oli se kotimaista tai käännettyä. Jos genreviihteen mainetta halutaan parantaa, ei se onnistu jos sisällölle ei aseteta korkeampia vaatimuksia. Se ei tarkoita, että tulisi pyrkiä eroon trooppeihin perustuvista juonista ja helppolukuisuudesta. Se tarkoittaa sitä, että se saa saman kohtelun läpi kustannusprosessin kuin ylemmäksi arvotettu kirjallisuus, siihen panostetaan jo tekovaiheessa, sitä hiotaan rauhassa ja sen oikeakielisyydestä huolehditaan kunnolla sekä käännöksiin panostetaan kunnolla nopean julkaisutahdin sijaan.
Lukupiireistä ja lukemisen kaupallistamisesta
Toinen näistä surullisen kuuluisista artikkeleista virinnyt keskustelu liittyy kirjapiireihin sekä sivujuonteena lukuharrastuksen tai siihen liittyvän some-harrastuksen kaupallistamiseen.
Ensinnäkin, kirjapiirejä on ollut olemassa satoja vuosia, ehkä tuhansia. Minua häiritsee hieman se, että viime aikoina paljon julkisesti esillä ollutta Piiriä pidetään jollain tapaa uutena ja innovatiivisena toimijana, vaikka tosiasiassa he vain ovat onnistuneet hyvin markkinoinnissa ja osanneet hyödyntää perustajien julkista profiilia ansiokkaasti. On mahtavaa, että on syntynyt tällainen yhteisö, joka ehkä kannustaa uusia ihmisiä lukemisen piiriin (pun uninteted), vaikka en oikein jaksa uskoa, että todellisuudessa se vetää suuria uusia massoja kirjallisuuden pariin. Päin vastoin, se keikkuu hieman niillä rajoilla, että luoko se lukemisesta sisäänpäin kääntyvän ja hieman klikkiytyneen kuvan, joka vain luo ulkopuolisuuden tunnetta. Esimerkiksi ympäri Suomea kokoontuvat Silent Book Clubit ovat onnistuneet välttämään tämän imagon. Vastaava ulkopuolisuuden ongelma nousee ajoittain myös esimerkiksi kirjasomessa esille.
Sivujuonteena keskustelussa on ollut lukuharrastuksen kaupallistaminen. Ensinnäkin, jos joku haluaa luoda uraa tai sivubisnestä tai muuten rahallisesti hyötyä harrastuksellaan ja saa siihen mahdollisuuden, se on mahtavaa! On harhaa ajatella, että kirjasome tai lukuharrastus ei olisi ollut kaupallista jo pitkään ennen viime aikoina Instagramin ja Tiktokin maailmasta nousseita some-tähtiä ja itsensä tuotteiksi brändänneitä lukupiirejä. Suomessa vain kaupalliset yhteistyöt kirjallisuuden piirissä ovat aiemmin valuneet sisällöntuottajille kirjasomen ulkopuolella. Videoalustojen äiti eli YouTube on tuottanut pientä rahavirtaa kirjasisällöntuottajille jo pitkään, tosin summat ovat todella pieniä.
KKV:n taannoiset ohjeet nostivat kaupalliset yhteistyöt ja mainostuksen kirjallisuuskeskusteluun ja nyt, kun keskustelua on käyty kohta vuosi, olen melkeinpä sitä mieltä, että on oikeastaan aika hyvä jos kaupalliset yhteistyöt todella alkavat löytää kirjasomen. Markkinoinnin ja viestinnän ammattilaisena kiinnitän keskustelussa ehkä hieman eri asioihin huomiota, mutta se on käynyt selväksi, että ihmiset eivät tunnu ymmärtävän mitä piilomainonta tarkoittaa, miksi sitä halutaan kitkeä ja mikä kaikki on kaupallista. En ole samaa mieltä KKV:n ohjeiden kanssa, mutta ne ovat paljastaneet kirjasomen kentältä aukkoja tällä saralla.
Kaupallisen toiminnan tulisi olla somessa avointa ja oli kyse sitten kirjallisuudesta tai jostain muusta tuotteesta (kyllä kirjatkin ovat tuotteita siinä missä vaikka farkut tai tofu), tulisi kaupallisten kytkösten olla selkeästi esillä. Merkinnäthän tulisi tehdä niin julkaisun kohteena olevasta tuotteesta kuin aiemmista kytköksistä samaan tahoon sekä esimerkiksi silloin jos mainostaja on oma työnantaja vaikka kyseinen julkaisu ei ole yhteistyö. Tämä koskee niin ammatillisesti toimivia kuin harrastelijoitakin, oli taustalla sitten osakeyhtiö, toiminimi, yhdistys tai yksityinen henkilö. Ohjeet ovat samat kaikille.
En kuitenkaan panisi tästä täysin syytä vain somettajien kontolle vaan myös yrityksille joiden tuotteita he mainostavat tai arvostelevat. (Nykyisissä ohjeissahan näissä ei ole eroa, tulevaisuudessa toivottavasti tämä korjaantuu.) Mainosmerkintöjen toteutumisen valvominen tuotenäytteiden ja kaupallisten yhteistöiden osalta on mainostavan yrityksen vastuulla, mutta en ole kuullut yritysten aktiivisesti puuttuvan virheellisiin merkintöihin tai merkintöjen puutteeseen ja harva yritys tarjoaa selkeät ohjeet merkintöjen tekemiseen tuotteita lähettäessään. Kun vastaanottajat ovat harrastajia, ei voida olettaa, että he automaattisesti osaisivat tällaiset asiat, vaikka niistä olisi ollut julkista keskustelua. Vastuu läpinäkyvyydestä ei ole siis yksin somea tekevällä, vaan molemmilla osapuolilla.
Lopuksi
Sivistystä on kaikenlaista ja sivistyneisyys ilmenee monin tavoin. Uskallan väittää, että kutakuinkin kaikki aktiiviset lukijat ja kirjallisuuden harrastajat ovat omalla tavallaan sivistyneitä. Sivistyneisyys ei tee ihmisestä parempaa tai huonompaa. Sivistystä ei ole se, että nostaa itseään muiden yläpuolelle korostamalla omia valintojaan tai preferenssejään, etenkään verraten samalla itseään muihin. Päin vastoin, se on karkeaa ja moukkamaista. Samoin on tällaiseen provokaatioon tarttuminen ja samalla mitalla vastaaminen.
Elämää kirjojen keskellä 